ÄäniopasYıldız Palace

Yıldızin palatsi kohoaa vehreällä rinteellä Istanbulin vilkkaan Beşiktaşin kaupunginosan yläpuolella. Siinä missä useimmat suuret osmanien palatsit sijaitsevat Bosporinsalmen rannoilla, Yıldız rakennettiin alun perin turvaa ja rauhaa varten – vanhojen plataanien ja värikkäiden puutarhojen suojaan.

Erkan Erol

Vielä vuosisatoja sitten nämä maa-alueet olivat sulttaanien metsästysmaita. Vähitellen rinteelle ilmestyi pieniä paviljonkeja ja puutarhoja. Yıldızin varsinainen tarina alkoi kahdeksannentoista vuosisadan lopulla, kun sulttaani rakennutti alueelle kesäasunnon äidilleen. Myös tulevat hallitsijat ihastuivat rauhalliseen sijaintiin, kaukana rannasta vaanivan hälyn ja uhkien ulottumattomissa, ja laajensivat kartanoa yhä komeammaksi. Yhdeksännentoista vuosisadan lopulla sulttaani Abdülhamid toinen muutti Yıldızin valtavaksi palatsikokonaisuudeksi ja teki siitä osmanien valtakunnan hallinnollisen keskuksen.

Mustafa Uğur

Nykyään Yıldızissa kulkiessaan siirtyy rakennuksesta toiseen – jokaisella on oma ilmeensä ja tarinansa. Juhlavat valtiolliset huoneistot, Büyük Mabeyn, olivat aikoinaan ulkomaisten kuninkaallisten ja tärkeiden vieraiden näyttäviä vastaanottopaikkoja. Läheinen Şale-paviljonki edustaa yhdistelmää osmanien ja eurooppalaisen arkkitehtuurin piirteitä: siellä salit välkehtivät helmiäiskoristeiden loisteessa ja lattioilla lepää käsinkudottuja mattoja. Sulttaani Abdülhamid, joka harrasti puusepäntöitä, valmisti siellä jopa huonekaluja omin käsin.

Tamer Elkady

Hieman kauempana kohoaa keisarillinen posliinitehdas, joka rakennettiin yhdeksännentoista vuosisadan lopulla. Linnaa muistuttavassa rakennuksessa valmistettiin hienostuneita kulhoja, lautasia ja vaaseja hovia varten – niihin maalattiin usein unenomaisia näkymiä Istanbulin rannoilta.

Haris Mustafa

Palatsin puutarhoissa kukoisti aiemmin harvinaisia kukkia, joita oli tuotu kaukaa ympäri maailman. Myöhemmin rauhalliset puistot avattiin myös kaupungin asukkaille ja ne tarjosivat hengähdyshetkiä arjen kiireiden keskellä. Eräässä paviljongissa on nykyisin esillä keramiikkaa sekä sulttaanin henkilökohtaisia esineitä, kuten hopeakampoja, pieniä peilejä ja käsinkirjoitettuja teoksia tummilla saksanpähkinäpuuhyllyillä.

Alueella sijaitsee myös Yıldızin moskeija, joka yhdistää osmaniperinteen ja uusgoottilaisen tyylin. Oman lisänsä antaa omaleimainen kellotorni, jossa on teräviä kaaria ja koristeellinen kupoli – sekin valmistui yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella.

Yıldız oli enemmän kuin rikkauden ja loiston vertauskuva: sen seinien sisällä elettiin poliittisten juonien aikaa. Eräässä palatsin oikeussalissa maan korkeimpia virkamiehiä kutsuttiin tilille teoistaan. Sulttaanien aikakauden päätyttyä Yıldızin rooli muuttui moneen otteeseen – ensin kasinoksi, sitten vierastuvaksi ja lopulta taidemuseoksi, joka avattiin huolellisen restauroinnin jälkeen.

Astellessa hiljaisia käytäviä ja kultahehkuisten kattojen alla on helppo aistia menneiden aikojen yltäkylläiset juhlat ja palatsin salaiset kohtaamiset. Nykyinen kokoelma esittelee esineitä palatsielämän arjesta, taidetta ja ainutlaatuisia mustavalkoisia valokuvia Istanbulista – muistutuksia niistä ihmisistä ja hetkistä, jotka loivat tästä loisteliaasta paikasta todellisen tähden Istanbulin kuninkaallisten aarteiden joukkoon.