ÄäniopasKonstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti

Aziz George Katedraali, joka tunnetaan myös nimellä Saint George’s Cathedral, seisoo vaatimattomana Istanbulin Fenerin kaupunginosassa. Ulkoa rakennus yllättää hillityillä kiviseinillään ja pienellä koollaan. Kun astut sisään, löydät kuitenkin ekumeenisen patriarkan istuimen – itäisen ortodoksisen kirkon korkeimman johtajan kotikirkon. Tämä katedraali toimii miljoonien ortodoksien hengellisenä keskuksena ympäri maailmaa.

Baleriy 3

Alun perin paikalla toimi naisluostari. Seitsemännentoista vuosisadan alkuvuosina katedraalista tuli ortodoksisen kristillisyyden pääpaikka sen jälkeen, kun kaupungin vanhin ja mahtavin katedraali, Hagia Sofia, muutettiin moskeijaksi Osmanien valloituksen jälkeen. Osmanien valtakunnan lait kielsivät kristillisiä kirkkoja kilpailemasta moskeijoiden komeuden kanssa, joten Saint Georgen katedraali on ulkoa vaatimattomampi kuin moni ehkä odottaisi. Sen varsinainen kauneus piilee kuitenkin sisätiloissa.

Nikola Zeljic

Katedraalin sisällä korkeat pylväät jakavat tilan kolmeen käytävään ja syvät varjot liukuvat tummien ebenpuisten penkkien yli. Ikonostaasi – koristeltu, kullattu väliseinä – kimaltelee värikkäiden ikonien peitossa ja erottaa kirkkosalin alttarista. Koko sisätila hohtaa kynttilänvalossa, joka heijastuu kullasta ja marmorista. Katedraalin nurkkiin on sijoitettu pyhäinjäännöksiä ja vanhoja mosaiikki-ikoneita. Osa näistä esineistä on vuosisatoja vanhoja ja niihin liittyy oma tarinansa. Arvokkaisiin aarteisiin kuuluu pyhimysten jäännöksiä sekä palanen pylvästä, jonka uskotaan sitoneen Kristuksen hänen ruoskintansa aikana.

Vaikka vuosien varrella katedraali on kohdannut tulipaloja, poliittisia myllerryksiä ja jopa pommi-iskun, se on aina noussut uudelleen. Tulipalot saivat aikaan suuria tuhoja sekä kahdeksannellatoista että yhdeksännellätoista vuosisadalla, mutta rakennus korjattiin aina huolella. Vielä yhdeksänkymmenluvulla, toisen maailmansodan jälkeisen tulipalon aiheuttamien vaurioiden jälkeen, katedraali saatiin lopulta nykyaikaansa palautettua. Silloin rakennus sai suurin piirtein sen muodon, jossa se nykyään nähdään.

Saint Georgen katedraaliin liittyy sekä ilon että surun hetkiä. Yhdeksännellätoista vuosisadalla, kreikkalaisen vapaussodan alettua, patriarkka Gregorios viides teloitettiin katedraalin portille Osmanien viranomaisten toimesta. Tuo portti on pysynyt lukittuna siitä lähtien muistutuksena hänen marttyyriudestaan.

Fener oli aikoinaan kukoistavan kreikkalaisyhteisön sydän, mutta aikojen myötä alue on muuttanut muotoaan. Suurin osa ortodoksisista asukkaista lähti pois kahdennenkymmenennen vuosisadan levottomuuksien aikana. Jäljelle ovat jääneet vanhat kartanot sekä hiljaiset kadut. Siitä huolimatta katedraali jatkaa kytemistään elävänä uskon ja perinteen keskuksena. Vielä nykyäänkin ihmiset, niin pyhiinvaeltajat kuin turistitkin, kokoontuvat tänne kaikkialta maailmasta – toiset hengellisen kaipuun, toiset historian ihailun vuoksi.

Katedraali on yhä paljon enemmän kuin vain jumalanpalveluspaikka – se on kestäväisyyden, toivon ja pyhän kauneuden symboli keskellä elävää, värikästä Istanbulia.