ÄäniopasHagia Sofia

Ayasofya-i Kebir Cami-i Şerifi, joka tunnetaan maailmalla nimellä Hagia Sofia, kohoaa Istanbulin sydämessä, juuri siinä, missä Eurooppa ja Aasia kohtaavat toisensa. Astu sisään, niin aistisi täyttyvät: auringonvalo tulvii korkeista kaari-ikkunoista, heijastuu marmoriseinistä ja kimaltelee kuin jalokivet tiheissä mosaiikeissa. Rakennuksen keskikupoli leijuu yli viidenkymmenen metrin korkeudessa, ja sitä kannattelevat pienemmät puoli­kupolit sekä kaartuvat pylväät – kokonaisuus antaa vaikutelman uljaasti ylöspäin kohoavasta tilasta.

Muhittin Bayram

Lähes puolentoista vuosituhannen ikäinen Hagia Sofia rakennettiin alun perin Bysantin kristillisen valtakunnan pääkirkoksi keisari Justinianuksen käskystä kuudennella vuosisadalla. Tuolloin se oli maailman suurin kirkko – mahtipontinen tila keisarillisille juhlallisuuksille ja teknisen ihmeen huipentuma: valtava kupoli lepää kaartuvien, kolmiomaisten rakenteiden, pendenttiivien, varassa, jotka jakavat painon tasaisesti ja tuovat poikkeuksellista vakautta. Rakennuksen tyyli loi perustan lukuisille ortodoksisille kirkoille myöhemmin – ja vuosisatoja myöhemmin myös suurille moskeijoille.

Himmet Öksüzoğlu

Ajan saatossa tämän merkittävän monumentin tehtävä muuttui historian mukana. Kun Konstantinopoli siirtyi osmanien hallintaan viidennentoista vuosisadan puolivälissä, kirkosta tuli moskeija. Rakennusta laajennettiin islamilaisen perinteen mukaisesti: pystytettiin neljä siroa minareettia, lisättiin rukousalttari eli mihrab sekä suuret kattokruunut. Silti moni kristillinen piirre säilyi – pyhimysten ja keisarien loisteliaat mosaiikit peitettiin, mutta niitä ei tuhottu. Osa näistä kullansävyisistä ja värillisestä lasista tehdyistä mosaiikeista tuli jälleen näkyviin, kun rakennus muutettiin museoksi kahdenkymmenennen vuosisadan aikana.

Syed Waqas Haider

Kirkon ja moskeijan yhdistävänä monumenttina Hagia Sofia on ollut viisauden ja vallan symboli. Siellä on kruunattu keisareita, valloittajat ovat kiittäneet Jumalaa, ja eri kulttuurien hengelliset sekä taiteelliset perinteet ovat sulautuneet yhteen. Vuosikymmenten ja -satojen aikana rakennuksen kunnostustöihin on osallistunut kansainvälisiä taitajia ja hyödynnetty uusinta osaamista: osmanien ajan arkkitehdit lisäsivät tukirakenteita, yhdeksännellätoista vuosisadalla eurooppalaiset asiantuntijat puhdistivat ja paljastivat bysanttilaisia taideteoksia, ja nykyiset turkkilaiset ammattilaiset ylläpitävät sekä kristillistä että islamilaista perintöä.

Tänä päivänä Hagia Sofia toimii jälleen moskeijana, mutta sen ylägalleriat toivottavat silti museovieraat tervetulleiksi. Nämä muutokset ovat herättäneet kansainvälistä keskustelua perinnöstä ja identiteetistä – osoitus siitä, kuinka rakennus kykenee yhä innoittamaan ja synnyttämään ajatuksia. Tulipalojen, maanjäristysten ja poliittisten myrskyjen keskellä Hagia Sofia on säilynyt – se on paljon enemmän kuin pelkkää kiveä ja taidetta, elävä todiste Istanbulin kerroksellisesta menneisyydestä, joka kutsuu uusia sukupolvia astumaan sisään ja ihmettelemään sen salaisuuksia.