ÄäniopasBüyükada

Büyükada, jonka nimi tarkoittaa ”Suuri saari”, sijaitsee vain lyhyen lauttamatkan päässä Istanbulista Marmarameren lempeässä valossa. Saarella on pitkä ja värikäs historia, joka kietoutuu kauneuteen, karkotuksiin ja jatkuviin muutoksiin. Kreikkalaiset tunsivat tämän paikan nimellä Prinkipos eli ”Prinssi”, ja antiikin lähteissä se mainitaan Pityoussana – mäntyjen peittämä saari. Ajan myötä saaren vaihtelevat nimet ovat heijastaneet sen muuttuvaa asemaa: joskus turvasatama luonnon keskellä, joskus valtakuntien näyttämö.

Abdullah Al mohamed

Bysantin aikana saarille rakennettiin näyttäviä luostareita, mutta tänne hakeuduttiin myös eristäytymään: poliittiset vastustajat ja keisarilliset suvut karkotettiin pois kaupungin juonituksista. Osmanivallan myötä Büyükada säilyi rauhallisena kalastajien tyyssijana, kunnes yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella höyrylaivat toivat tänne Istanbulin yläluokan rakentamaan koristeellisia huviloita ja kesäasuntoja. Nykyään nämä historiallisiin puutaloihin kietoutuvat kukkivat bougainvilleat ovat olennainen osa saaren viehätystä.

ach ben jemia

Uskonto tuo lisää kerroksia Büyükadan identiteettiin. Mäen päällä kohoava kreikkalais-ortodoksinen Pyhän Yrjön luostari, perustettu lähes tuhat vuotta sitten, houkuttelee joka kevät joukoittain pyhiinvaeltajia – sekä kristittyjä että muslimeja, jotka nousevat jyrkkää metsäpolkua ylös rukouksen ja toivon siivittäminä. Läheltä löytyy myös ottomaanisulttaanin rakennuttama Hamidiye-moskeija, jonka arkkitehtuurissa näkyvät länsimaiset vaikutteet. Saarella sijaitsi aikoinaan maailman suurin puurakenteinen orpokoti – valtava, nykyään suljettu rakennus kertoo tarinaa alueen moninaisista yhteisöistä: kreikkalaisista, armenialaisista, juutalaisista ja turkkilaisista.

Nykyisin vieraat tutustuvat Büyükadaan pyöräillen tai hiljaisilla sähköajoneuvoilla, jotta saaren rauha säilyisi. Vuoteen kaksituhatta kahteenkymmeneen asti täällä kuljettiin myös hevoskärryillä, mutta kasvava huoli eläinten hyvinvoinnista lopetti tämän perinteen. Lauttasatama vilkastuu erityisesti lämpiminä kuukausina, jolloin Istanbulista saapuvat laivat tuovat suuren määrän kävijöitä ja saaren väkiluku moninkertaistuu rantojen täyttyessä auringonpalvojista.

Büyükada on ollut turvapaikka monille tunnetuille henkilöille. Venäläinen vallankumousjohtaja Leon Trotski kirjoitti täällä teoksiaan kolmekymmenluvun hiljaisuudessa meren äärellä. Monet kirjailijat, taiteilijat, diplomaatit ja poliitikot ovat myös löytäneet rauhan mäntyjen katveesta ja lempeistä tuulista.

Vuodenaikojen vaihtelu paljastaa saaren todellisen olemuksen. Metsäiset rinteet ja matalat pensaat, upeat sypressit, jotka kohoavat sinistä taivasta vasten. Keväällä rantoja koristavat pinkit juudaksenpuut. Prens Adaları -museo tallentaa menneisyyttä arvokkaiden esineiden kautta – niiden joukossa on muun muassa kultakolikoita, jotka ulottuvat aina Aleksanteri Suuren isän ajoille, muistuttaen kävijöitä saaren syvistä juurista.

Büyükadan tarina on innoittanut lukemattomia matkakirjailijoita vuosien varrella. He kuvailevat tätä paikkaa ainutlaatuisena osana Istanbulia – saarena, jossa muisto ja luonnonkauneus elävät rinnakkain. Kulkiessaan kiemurtelevilla poluilla, pysähtyessään luostarin hiljaisuudessa tai nauttiessaan teetä vanhojen puiden varjossa voi todella aistia historian ja kulttuurien kerrostumat, jotka yhä muovaavat tätä poikkeuksellista saarta.